Vuonna 2017 luin Anneli Kannon kaksi romaania. Veriruusut (Gummerus 2008) kertoo Valkeakosken naiskaartin vaiheista keväällä 1918. Lahtarit-romaani (Gummerus 2017) antaa äänen mm. nuorille suojeluskuntalaisille, jääkärille, muonittajalle ja arkuttajalle. Kesällä 2018 tein kaksi kuvausreissua, jolloin kiersin romaaneissa kuvatuissa paikoissa. Kesäkuussa kuljin Valkeakoskelta Alvettulan kautta Tuuloseen ja lopuksi vierailin Mustilassa punaisten tyttöjen hautamuistomerkillä. Heinäkuussa ajelin Pohjanmaan lakeuksilla valkoisten poikien kotiseuduilla. Kumpikin matka jätti minuun jälkensä.
Isäni sukujuuret ovat Keski-Pohjanmaalla Lestijärvellä ja Halsualla. Äitini puolelta olen pirkanmaalainen ja toisen polven tamperelainen. Toinen isoisistäni lähti vuonna 1918 keskipohjalaisten mukana kohti Tamperetta, toinen määrättiin parikymppisenä pitämään vahtia Kalevankankaan vankileirillä. Mummuni kertoi isoisäni kääntäneen katseensa toisaalle, kun omaiset toivat vangeille ruokapaketteja. En ehtinyt tavata kumpaakaan isoisääni, he syntyivät jo 1890-luvulla. Olen yrittänyt tutustua heihin nyt jälkeenpäin sukujuuriini perehtymällä.
Vaikka olen asunut suurimman osan elämästäni kaupungissa, en koe olevani erityisen urbaani ihminen. isäni rakensi perheellemme kesäpaikan Vesilahdelle ja se on edelleen minun tärkeä tukikohtani. Olen ollut hämeenlinnalainen vuodesta 2020. Lammi on kotipitäjäni, jota olen opetellut näiden vuosien aikana tuntemaan yhä paremmin. Tuolla tutkimusmatkalla tulen olemaan loppuelämäni.
Teen viikot töitä Nokialla ja viikonloppuisin vietän aikaa kotipaikkakunnallani. Katselen viikoittain bussin tai junan ikkunasta vaihtuvia maisemia ja mietin, millaista on hyvä elämä niissä ohittamissani kaupungeissa, kuntakeskuksissa, pitäjissä, kylissä ja syrjäseuduilla. Millaisia asioita näiden seutujen asukkaat arvostavat omassa elämässään? Mikä on heille tärkeää ja miten voimme taata jokaiselle parhaan mahdollisen arjen? Vastauksen siihen kysymykseen tietävät vain ihmiset itse. Heidän äänensä on saatava kuuluviin ja heitä päättäjien on kuunneltava.
Viime aikoina tässä maailmassa valtaa ja huomiota ovat saaneet ne, joilla on kovin ääni ja algoritmeja parhaiten stimuloiva kärkevä sanoma. Samaan aikaan puolueiden on ollut entistä vaikeampaa saada listoilleen kunnallisvaali- tai aluevaaliehdokkaita, koska harva haluaa osallistua nykyiseen huuto- ja huomiokilpailuun, jollaiseksi kotimainen politiikkakin mielletään.
Yhteisten asioiden hoitaminen on tärkeää ja uskon, että tärkeistä asioista voi ja pitää keskustella ja neuvotella hyvässä hengessä ilman vastakkainasettelua.
Siksi päätin lähteä mukaan hoitamaan yhteisiä asioita ja täytin jäsenhakemukseni 29.3. 2025. Samana päivänä vierailin uudelleen Mustilassa ja lupasin, että aion tehdä kaikkeni, jotta emme koskaan unohtaisi, millaisiin tragedioihin vastakkainasettelu voi johtaa.
Kuva: Jarkko Kohtala
Vastaa