Sain ensimmäisen kesätyöni harrastukseni kautta. Pääsin 16-vuotiaana valvomaan uimaseuramme uimarantaa. Työhön kuului rannanvalvonta, puku- ja saunatilojen siivoaminen ja virkoitusjuomien myyminen. Lukuvuoden aikana tein iltaisin ja viikonloppuisin kahta työtä. Opetin kahtena iltana koulun jälkeen lapsia ja aikuisia uimaan kaupungin iltauimakoulussa, viikonloppuisin myin kukkia ja filmirullia kotilähiöni isossa K-marketissa. En joutunut koskaan pyytämään rahaa vanhemmilta, vaan pystyin omilla tuloillani kustantamaan itselleni mm. ajokortin ja myöhemmin myös isältä saamaani Ladaan bensiinit sekä iltamenoni.
Sain ensimmäisen vakituisen työni tuoreena ylioppilaana jo 19-vuotiaana kaupungin uinninvalvojana. Kun pääsin opiskelemaan yliopistoon, pystyin jäämään lukuvuoden ajaksi opintovapaalle ja palaamaan omaan takaisin toukokuun puolessa välissä. Kun oli käyttänyt molemmat opintovapaavuoteni, kolmantena yliopistovuotena opiskelin ja tein samaan aikaan kaksivuorotyötä. Se oli liikaa, opinnoit eivät ymmärrettävästi edistyneet kovin hyvin. Siksi irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani. Seuraavana kesänä minulla ei ollutkaan enää työpaikkaa, johon palata ja jouduin hakemaan kesätöitä, jotka olivat 1990-luvun alussa kiven alla. Suhteillani sain edelleen kaupungilta rantauimaopettajan töitä, mikä oli akateemisesti koulutetulle 23-vuotiaalle kova paikka. Seuraavana vuonna sain ensimmäiset työpaikkani suomen kielen opettajana.
Koska olen tottunut ansaitsemaan omat rahani aina työllä, olen myös opettanut omille lapsilleni sen, että raha pitää ansaita työtä tekemällä. Minun lapsillani on aina ollut äiti, joka on tehnyt paljon töitä. Kun ensimmäinen poikani syntyi vuonna 1996, tein määräaikaisia opettajantöitä. Pätkätyöläisen arki on todella stressaavaa, mutta töitä onneksi aina löytyi. Olen joutunut myös työllistämään itse itseni muutaman vuoden ajan. Pakkoyrittäjyyteni loppui, kun sain opettajan pätevyyden. Ensimmäiset neljä vuotta tein jälleen pätkätöitä, kunnes sain vakituisen viran 41-vuotiaana.
Mielestäni on tärkeää, että mahdollisimman moni nuori pääsee kesätöihin jo yläkouluikäisenä. Monet heistä löytävät ensimmäiset kesätyöpaikkansa TET-harjoittelun ansiosta. Kahdeksasluokkalaiset ovat työelämään tutustumassa viikon ajan ja yhdeksäsluokkalaiset kaksi viikkoa. Omat oppilaani kirjoittavat yhdeksännen luokan tammikuussa ansioluettelon ja työhakemuksen ja osallistuvat harjoitustyöhaastatteluun osana monialaisia opintoja. He tekevät myös työnhakuvideon. Katsomme yhdessä myös kesätyöpaikkoja ja tunnilla saa jopa täyttää oikeita työpaikkahakemuksia verkossa.
Työnhaussa omalla aktiivisuudella on iso merkitys. Monet nuoret löytävät edelleen työpaikkoja omien harrastustensa kautta. Siksi olisi todella tärkeää, että mahdollisimman monella lapsella ja nuorella olisi harrastuksia, joissa he voivat luoda omia kontakteja. Toinen tärkeä asia on koulutus. Ensimmäiset työkokemukset auttavat nuoria valitsemaan sellaisen alan, joka heitä oikeasti kiinnostaa ja motivoi opiskelemaan ja kehittämään osaamistaan.
Jotta nuoret pääsevät töihin, saavat työkokemusta ja sitä kautta itseluottamusta ja onnistumisen kokemuksia työnteosta riittävästä palkasta puhumattakaan, on heille oltava työpaikkoja. Koululaiset tarvitsevat kesätyöpaikkoja, opiskelijat ilta- ja viikonlopputöitä ja vastavalmistuneet edes määräaikaisia kokoaikatöitä. Mitä useampi nuori saa kokemuksen siitä, että omalla työllä ansaitulla rahalla pystyy maksamaan asumisensa ja muut menonsa, sitä kannustavmpaa työnteko on. Sanktiot eivät kannusta työntekoon, vaan työn tuoma hyvinvointi elämään. Ja jos kouluttautumalla on mahdollisuus päästä entistä parempiin ansioihin, se kannustaa nuoria opiskelemaan enemmän ja hakeutumaan yhä haastavampiin työtehtäviin. Yhteiskunnan tulisi antaa tästä hyviä esimerkkejä ja luoda edellytykset sille, että nuoret voivat opiskella ja työllistyä.